Vuosi on vaihtunut ja sopimusneuvottelut ovat taas lähteneet
käyntiin pienen tauon jälkeen. Kunta-alan neuvotteluissa pääsopijajärjestöt eli
Julkisen alan unioni JAU (entinen Kunta-alan unioni), jonka
muodostavat Jyty ja JHL, Juko ja KoHo antoivat yhteiset
tavoitteet työnantajaosapuolelle eli KT:lle jo joulukuun puolessa
välissä.
KT esitteli kunta-alan neuvotteluissa 9.1. omia
tavoitteitaan, kuten järjestelyeriä ja paikallisen sopimisen lisäämistä.
Neuvottelujen aikana osapuolet antavat vain yleisluonteisia tietoja
neuvotteluista turhien epäselvyyksien välttämiseksi. Yleisesti on kuitenkin
tiedossa, että pääsopijajärjestöjen tärkeyslistan kärjessä on
henkilöstöedustajien eli mm. luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen
aseman parantaminen ja vahvistaminen. Tämä tavoitteemme/vaatimuksemme on
luonnollinen seuraus siitä, että paikallisen tason edunvalvonta lisääntyy
kiihtyvällä tahdilla ja samalla luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen
tehtävät ovat lisääntyneet sekä määrällisesti että hoidettavien asioiden
osalta.
Paikallinen sopiminen on ollut paljon esillä, paitsi
kunta-alan neuvotteluissa, myös muissakin käynnissä olevissa neuvotteluissa
sekä jo päättyneissä neuvotteluissa. Työnantajaosapuoli on halunnut lisätä
paikallista sopimista joko niin, että sopijoina ovat luottamusmiehet ja
työnantaja tai siten, että työntekijä ja työnantaja ovat sopijoina. Malli voi
olla sekin, että luottamusmies ja työnantaja tekevät sopimuksen (ikään kuin
raamisopimuksen) ja tämän lisäksi vaaditaan työntekijän erillinen hyväksyntä
ennen kuin paikallista sopimusta voidaan soveltaa.
Paikallinen sopiminen on kunta-alalla ollut jo vuosia
käytössä ja siitä on mm. kunnan pääsopimuksessa omat määräykset. Asiasta
neuvotellaan ja sovitaan kirjallisesti kuntatyönantajan ja pääsopijajärjestöjen
tai niiden alayhdistyksen kanssa. Sopimus voi koskea koko kunnan henkilöstöä,
joitakin yksiköitä tai henkilöstöryhmiä tai vain yksittäisiä henkilöitä.
Paikallista sopimusta koskevat mahdolliset soveltamis- ja
tulkintaerimielisyydet ratkaistaan paikallisten osapuolten välisissä
neuvotteluissa. Riita saattaa siirtyä myös keskusneuvotteluihin eli ao.
pääsopijajärjestön ja KT:n välisiin neuvotteluihin.
Kokemukset paikallisesta sopimisesta ovat olleet sekä
myönteisiä että kielteisiä. Myönteiset kokemukset ovat tulleet useimmiten
työpaikoista, joissa järjestön puolelta sopijana on ollut päätoiminen
pääluottamusmies, jolla on neuvotteluissa tasavertainen asema työnantajan
kanssa. Riittävän tiedon saaminen riittävän ajoissa on myös välttämätöntä. Silloin,
kun henkilöstön edustaja joutuu oman toimensa ohessa neuvottelemaan, vapautus
em. omista töistä on myös välttämätöntä.
Kielteiset kokemukset ovat usein johtuneet siitä, että
henkilöstön edustaja on kokenut painostusta, ei ole saanut riittävän ajoissa tarpeellista
tietoa ja siitäkin, että omat työt ovat kasaantuneet neuvottelujen vuoksi.
Paikallisen sopimisen tulee olla yhteisten etujen löytämistä eikä etuuksien
heikentämistä.
Edellä lueteltuja epäkohtia järjestöt pyrkivät poistamaan
käynnissä olevissa neuvotteluissa.
Seuraava kunta-alan neuvottelu on 16.1.2018.
Teksti: Jytyn edunvalvontajohtaja Marja Lounasmaa
PS. Yksityisen sopimusalan neuvotteluista tiedotetaan
erikseen.
