Sote-ministerityöryhmä on käynyt läpi sote-uudistuksen lausuntokierroksella
15.6.-25.9.2020 saadut lausuntopalautteet ja tehnyt linjauksia sekä muutoksia
hallituksen esitysluonnokseen. Lausuntoja saatiin 804. Esitysluonnos annetaan
lainsäädännön arviointineuvostolle 14. lokakuussa 2020. Hallituksen esitys
eduskunnalle on tarkoitus antaa joulukuun 2020 alussa. Sote-uudistuksen uusia
itsehallinnollisia alueita kutsuttaisiin nimellä hyvinvointialue.
Lausuntokierroksen keskeinen palaute liittyi kuntien, hyvinvointialueiden ja
pelastuslaitoksen rahoitukseen, hyvinvointialueiden verotusoikeuteen,
itsehallintoon ja ohjaukseen, palvelujen järjestämisvastuuseen,
hyvinvointialueen omaan palvelutuotantoon ja ostopalveluihin, sopimuksien
mitättömyyteen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuisiin sekä
toimeenpanon ja uudistuksen aikatauluun.
Nimi ja aluejako
Lausuntokierroksella uudesta itsehallintotasosta käytettiin sote-maakunta
-nimitystä. Kaikkia uusia itsehallinnollisia alueita kutsuttaisiin nimellä
hyvinvointialue. Nimi muuttuu maakunnaksi, kun esimerkiksi aluekehitystehtävät
siirtyvät osaksi kokonaisuutta.
HUSin nimi muuttuisi HUS-yhtymäksi. Vaalit olisivat aluevaalit ja
alue-sanalla korvattaisiin muitakin aiemmin sote-maakunta -alkuisia
yhdyssanoja.
Itä-Savon alueen kunnat kuuluisivat Etelä-Savon hyvinvointialueeseen.
Järjestämisvastuun
sisältöön, ostopalveluihin ja sopimuksien jatkamiseen muutoksia
Lausuntokierroksen aikana käydyssä keskustelussa sekä lausuntopalautteessa
nousivat esille järjestämisen ja tuottamisen roolit hyvinvointialueilla sekä
kysymys julkisen vallan käytöstä. Tarkennusta vaativina kysymyksinä olivat
esillä myös linjaukset hyvinvointialueen riittävästä omasta palvelutuotannosta,
palvelujen monituottajuudesta, ostopalveluista sekä ostopalvelutyövoiman ja
vuokratyövoiman käytöstä. Lausuntokierroksen perusteella hallituksen
esitysluonnosta on täsmennetty.
Lähtökohtana on, että sosiaali- ja terveydenhuolto on suunniteltava ja
toteutettava sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisina kuin
asiakkaiden tarve hyvinvointialueilla edellyttää. Palvelut olisi toteutettava
yhdenvertaisesti, yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina sekä
hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioon ottaen, lähellä asiakkaita.
Hyvinvointialueilta edellytettäisiin riittävää osaamista, toimintakykyä ja
valmiutta vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja niiden olisi
huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja
terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Alueilla olisi
oltava riittävää omaa palvelutuotantoa sosiaalihuollossa sekä terveydenhuollon
perustasolla ja erikoissairaanhoidossa, mutta säännökset eivät edellyttäisi
ylikapasiteetin ylläpitämistä. Häiriö- ja poikkeustilanteissa palvelut olisi
pystyttävä turvaamaan hyvinvointialueen oman tuotannon, varautumissuunnitelmien
sekä muiden hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kanssa tehtävän
yhteistyön avulla. Jollei muussa laissa erikseen toisin säädetä,
hyvinvointialue ei saisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta palveluja,
joihin sisältyy hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttamiseen kuuluvia
tehtäviä, kuten julkisen vallan käyttöä sisältäviä palveluja, sosiaalityötä,
sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista päivystystä ja
ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä.
Hyvinvointialue voisi järjestää ja tuottaa palveluja toisen
hyvinvointialueen alueella vain, jos se toimisi yhteistyössä tai -toiminnassa
kyseisen hyvinvointialueen kanssa (palvelujen hankinta toiselta
hyvinvointialueelta, yhteinen virka/toimielin, yhteistyö yhteistyöalueella,
keskitettävät palvelut, yhteinen yhtiö).
Hyvinvointialueen omat yhtiöt rinnastuisivat sote-järjestämislaissa
yksityisiin palveluntuottajiin tuotettaessa hyvinvointialueelle palveluja.
Julkisomisteinen yhtiö ei ole viranomainen.
Yksityinen
palveluntuotanto ja monituottajuus
Palvelujen monituottajuus olisi edelleen mahdollista niin, että perustuslakivaliokunnan
reunaehdot huomioitaisiin. Palveluja voisi edelleen hankkia yksityisiltä
palveluntuottajilta laajasti: kaikkia palveluja olisi mahdollista hankkia,
jollei niiden hankkimista ei ole erikseen laissa kielletty. Yksityiseltä
palveluntuottajalta voisi hankkia esimerkiksi monia sosiaalihuoltolain mukaisia
sosiaalipalveluja, joita nykyisinkin hankitaan ostopalveluna, kuten
kotipalveluja, kotihoitoa, perhehoitoa, asumispalveluja ja
laitospalveluja.
Yksityistä palveluntuottajaa koskevia vaatimuksia tarkennettaisiin ja ne
suhteutettaisiin hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja
laajuuteen. Julkisena hallintotehtävänä ja julkisen vallan käyttönä pidettäviä
tehtäviä tarkennetaan perusteluissa. Julkisen vallan käyttö perustuu aina lakiin.
Yksityisen palveluntuottajan palveluissa voidaan käyttää julkista valtaa, jos
siitä on säädetty lailla, kuten lastensuojelulaissa ja kehitysvammalaissa
säädetään rajoitustoimenpiteiden käytöstä.
Palveluseteliä voisi edelleenkin käyttää. Palvelusetelilaki jää voimaan ja
se on tarkoitus uudistaa jatkossa erikseen. Valmistelussa huomioidaan myös
henkilökohtainen budjetti, joka edellyttää säätämistä erikseen.
Henkilöstövuokrauksen ja yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavan
henkilötyövoiman käyttöä koskevia säännöksiä tarkennetaan. Hyvinvointialue
voisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveydenhuollon
palvelujen tuottamista varten tarvittavaa työvoimaa ja käyttää
henkilöstövuokrausta. Edellytyksenä on, että kyseiset sosiaali- ja terveydenhuollon
ammattihenkilöt toimisivat hyvinvointialueen suorassa työnjohdollisessa
alaisuudessa. Työvoimaksi hankittua ja vuokrattua henkilöstöä voisi käyttää
myös terveydenhuollon ympärivuorokautisessa päivystyksessä hyvinvointialueen
omaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä täydentävästi. Tätä
laajempi hankitun tai vuokratun työvoiman käyttö ympärivuorokautisessa
päivystyksessä olisi sallittua tilapäisesti tai henkilöstön
saatavuusongelmissa.
Sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeen arviointia ja päätöksentekoa
sosiaalipalvelun tuottamista ei voisi antaa yksityisen palveluntuottajan tai
siltä hankitun taikka vuokratun henkilöstön tehtäväksi. Ostopalveluna
annettavassa perusterveydenhuollossa ja sen yhteydessä toteutettavissa
erikoissairaanhoidon palveluissa, jotka eivät vaadi erikoissairaanhoidon
sairaala- tai poliklinikkaolosuhteita, voisi tehdä hoidon tarpeen arviointia ja
hoitoratkaisuja. Työvoimaksi hankittu tai vuokrattu lääkäri tai hammaslääkäri
voisi edellä todetun lisäksi tehdä hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisuja
myös ympärivuorokautisessa päivystyksessä sekä hoidettaessa
erikoissairaanhoitoon otettua potilasta. Lähetteen erikoissairaanhoitoon voisi
edelleen laatia jokainen lääkäri tai hammaslääkäri. Lähetteen saaneen potilaan
erikoissairaanhoitoon ottamisesta päättäisi pääsääntöisesti virkasuhteessa
oleva lääkäri tai hammaslääkäri. Työvoimaksi hankittu tai vuokrattu lääkäri tai
hammaslääkäri voisi kuitenkin päättää potilaan ottamisesta
erikoissairaanhoitoon, jos on kyse hoidon kiireellisyydestä tai hoidon
saatavuuden turvaamisesta.
Yksityisen palveluntuottajan alihankinnan osalta tarkennetaan perusteluja
koskien sallitun alihankinnan laajuutta ja sitä, mitä palveluja voidaan hankkia
alihankintana.
Ulkoistussopimusten mitättömyys ja irtisanominen: Ehdotetun eräiden
ulkoistussopimusten mitättömyyden sijasta osa sopimuksista tulisi irtisanomisen
alaiseksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ulkoistamissopimusten
mitättömyys olisi rajattu erittäin laajoihin ja merkittäviin sopimuksiin sekä
kohtiin, joiden ulkoistamisen kiellosta on säädetty nimenomaisesti (esim.
julkisen vallan käyttö, sosiaalipäivystys).
Hyvinvointialueella olisi mahdollisuus irtisanoa sopimukset, jotka eivät täytä
mitättömyyskriteerejä, mutta joissa on sovittu järjestämisvastuuseen kuuluvista
asioista siten, että järjestämisvastuu ei toteudu hyvinvointialueen
kokonaisarvion perusteella. Kokonaisarviossa olisi varmistettava, että
hyvinvointialueella on järjestämisvastuunsa perusteella oikeus päättää palveluista
yhdenvertaisesti alueellaan ja hyvinvointialueelle jää riittävää omaa
palvelutuotantoa. Mitättömien ja irtisanottujen sopimuksien soveltamisaikaa
pidennettäisiin kolmeen vuoteen ja irtisanottavien sopimuksien osalta
mahdollistetaan voimassaolon pidennys, jos palveluiden saatavuus muutoin
vaarantuisi.
Muita keskeisiä
asioita
Hoitotakuu
Hallitusohjelmassa todettu perusterveydenhuollon hoitotakuu toteutetaan
osana tuottavuuskokonaisuutta sekä EU:n elpymisrahaa. Maakunnille luodaan
kannuste toteuttaa hoitotakuuta, johon on hyviä malleja ja käytäntöjä jo
olemassa. Palveluseteleiden käytöstä säädetään osana hoitotakuulainsäädäntöä.
Hyvinvoinnin ja
terveyden edistäminen
Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuista on esiintynyt
lausuntokierroksen aikana epäselvyyttä. Hyvinvointialueen olisi toimittava
hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä alueen kuntien kanssa ja
tuettava niitä asiantuntemuksellaan. Lisäksi sen olisi tehtävä hyvinvoinnin ja
terveyden edistämisessä yhteistyötä alueellaan toimivien hyvinvoinnin ja
terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten
yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.
Oppilashuolto
Oppilashuollon lähipalvelut varmistetaan lainsäädännössä.
Länsi-Pohjan
sairaala
Lapin hyvinvointialueella mahdollistetaan Länsi-Pohjan sairaalan
yhteispäivystyksen jatkaminen vuoden 2032 loppuun saakka. Toiminta ei voi
jatkua nykyisenlaisena ulkoistettuna ostopalveluna vuoden 2025 jälkeen.
Valtion strateginen ohjaus keskittyy hyvinvointialueiden
järjestämistehtäviin
Hyvinvointialueet olisivat itsehallinnollisia organisaatioita, jolloin valtion
ohjaus perustuisi hyvään vuorovaikutukseen ja vuotuiseen neuvottelumenettelyyn.
Hyvinvointialueiden järjestämistehtäviin kohdistuvaa valtion ohjausta koskevia
säännöksiä on tarkennettu siten, että ohjaus kohdistuisi rahoituksen ja
palveluiden järjestämisen kannalta keskeisiin asioihin. Ohjauksella ei
puututtaisi yksityiskohtaisesti tai velvoittavasti hyvinvointialueen tehtäviin
tai palvelutuotantoon. Ministeriöt eivät voisi antaa itsehallinnon omaaville
hyvinvointialueille velvoittavia tehtäviä muuten kuin lailla.
Ministeriöt ja hyvinvointialueet kävisivät vuosittain strategiset
ohjausneuvottelut, joissa keskityttäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon ja
pelastustoimen järjestämistehtäviin. Vuotuinen ohjausprosessi tarjoaisi tietoa
valtion talousarvion ja julkisen talouden suunnitelman valmisteluun ja
seurantaan, ja se varmistaisi myös julkisen talouden tavoitteiden toteutumista.
Ministeriöt voisivat antaa neuvotteluissa hyvinvointialueille
toimenpidesuosituksia.
Jos arvioidaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuussa
olevalla toimijalla ei ole kykyä vastata ihmisten perusoikeuksien
toteutumiseen, voisi sosiaali- ja terveysministeriö tehdä
valtiovarainministeriölle aloitteen arviointimenettelyn käynnistämisestä.
Aloiteoikeutta on lausuntopalautteen perusteella tarkennettu. Aloite
arviointimenettelyn käynnistämisestä perustuisi vuotuiseen ohjausprosessiin,
hyvinvointialueiden ja ministeriöiden jatkuvaan vuorovaikutukseen sekä
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuotuiseen asiantuntija-arvioon sosiaali-
ja terveydenhuollon järjestämisestä.
Lausuntopalautteen perusteella on tarkennettu myös sosiaali- ja
terveydenhuollon yhteistyöalueen yhteistyösopimuksessa sovittavia asioita ja
sopimusten syntymisen velvoittavuutta. Hyvinvointialueiden sosiaali- ja
terveydenhuoltoa koskevien yhteistyösopimusten sisältöä on täsmennetty.
Yliopistosairaaloiden ympärille muodostettaisiin viisi yhteistyöaluetta
(YTA-aluetta), jotka tekisivät valtuustokausittain yhteistyösopimuksen oman
alueensa hyvinvointialueiden kanssa.
YTA-alueiden yhteistyösopimuksilla edistettäisiin sosiaali- ja
terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta, tuottavuutta, laatua, asiakas- ja
potilasturvallisuutta, tarpeenmukaisuutta, yhdenvertaista saatavuutta,
kielellisiä oikeuksia sekä palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien
toimivuutta. Työnjaossa olisi lisäksi varmistettava, että yhteistyösopimuksen
perusteella sosiaali- ja terveydenhuoltoa antavassa toimintayksikössä olisi
tehtävän hoitamiseksi riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä
osaaminen. YTA-sopimuksissa olisi sovittava hyvinvointialueiden työnjaosta ja
yhteistyöstä. Valtioneuvosto voisi päättää sopimuksesta ja sen sisällöstä, jos
hyvinvointialueet eivät pääsisi siitä sopimukseen.
Uudenmaan erillisratkaisun mukaisesti HUS-yhtymälle osoitettaisiin
koordinaatiotehtävä Uudenmaan YTA-alueen yhteistyösopimuksen
valmistelussa.
Hyvinvointialueiden investointien ohjausmalli perustuu lainanottovaltuuteen ja
investointisuunnitelmiin
Hyvinvointialueiden investointisuunnitelmaa koskevan sääntelyn tarkoituksena
on varmistaa, että hyvinvointialue suunnittelee investoinnit taloudellisesti
kestävästi. Alueen käytettävissä olevan rahoituksen on riitettävä suunnitellun
investoinnin toteuttamiseen. Sääntelyn tarkoituksena on varmistaa, että
hyvinvointialueiden laajoja investointeja koskevat hankkeet suunnitellaan
kustannusvaikuttavasti ja että yhteistyöalueittain huomioidaan muiden
hyvinvointialueiden vastaavat suunnitelmat. Lainanottovaltuutta ja
investointisuunnitelmaa koskeva hyväksymismenettely on säilytetty, mutta
lausuntopalautteen perusteella kokonaisuutta on virtaviivaistettu ja
kevennetty.
Kuntien
rahoitus
Kuntien rahoituksen muutosten tasausjärjestelyihin liittyvän pysyvän
siirtymätasauksen enimmäismääräksi ehdotetaan +/- 60 euroa asukasta kohden
aiemman +/- 100 euron sijaan laajan lausuntopalautteen perusteella. Lisäksi
kuntien valtionosuusjärjestelmään on lisätty uusi kriteeri: asukasmäärän kasvun
lisäosa, jolla vastataan kasvukuntien väestömäärän kasvun aiheuttamiin
palvelutarpeiden lisäyksiin. Lisäosa rahoitetaan järjestelmän sisältä
tasasuuruisesti euroa per asukas, kun taas siirtymätasauksen muutos ei edellytä
rahoitusta.
Lisätään uutena kriteerinä asukasmäärän kasvuun perustuva lisä (n. 29 milj.
euroa), jolla vastataan väestömäärän kasvun aiheuttamaan palvelutarpeen
lisäykseen. Rahoitetaan peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmän sisällä
tasasuuruisesti euroa/asukas.
Omaisuusjärjestelyt
ja omaisuuden kompensaatio
Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymät siirtyisivät
hyvinvointialueille varoineen ja velkoineen. Kuntien ja muiden kuntayhtymien
sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen käytössä oleva irtain
omaisuus, sopimukset ja siirtyvän henkilöstön lomapalkkavelka siirtyisivät
hyvinvointialueille ilman korvausta. Siirroilla oikaistaisiin peruspääomaa,
jolloin ne eivät olisi tulosvaikutteisia. Tältä osin esitystä ei ole muutettu.
Omaisuusjärjestelyistä voi aiheutua kunnille kustannuksia, joihin kunnat
eivät voi itse vaikuttaa. Tämän vuoksi esitykseen sisältyy
perustuslakivaliokunnan edellyttämä kompensaatiosääntely. Lausuntopalautteen
perusteella kompensaatiosäätelyssä käytettävä korvausperuste on laskettu 0,5
prosenttiyksikköön kunnallisveroprosentin laskennallisesta korotustarpeesta.
Hyvinvointialueiden
rahoitus
Hyvinvointialueiden rahoituksessa toistaiseksi pysyvä siirtymätasaus on
muutettu lausuntokierroksen palautteen perusteella epäsymmetriseksi +200 ja
-100 euroa asukasta kohden aiemman symmetrisen +/- 150 euroa asukasta kohden
lasketun sijasta. Valtio rahoittaa tämän muutoksen. Siirtymäkauden pituus on
aikaisemmin esitetyn mukaisesti seitsemän vuotta.
Kaksikielisyyden painoarvo sote-rahoituksen määräytymiskriteereissä nousee
0,35 prosentista 0,5 prosenttiin. Korotus vähennetään palvelutarpeen
perusteella jaettavasta laskennallisesta rahoituksesta, niin että palvelutarpeen
osuus laskee 81,6 prosentista 81,45 prosenttiin.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin (nk. hyte-kerroin) tulisi
yhden prosentin painolla mukaan rahoituskriteereihin vuodesta 2023 ja se
jaettaisiin aluksi asukaskohtaisesti. Vuodesta 2026 eteenpäin hyte-rahoitus
määräytyy hyvinvointialueiden laskennallisten hyte-kertoimien mukaisesti.
Vieraskielisyyden kautta jaettava rahoitus muuttuu niin, että vieraskielisten
lukumäärän kasvu nostaa maakuntien kokonaisrahoitusta.
Koko maan tasolla rahoitusta korotetaan vuoteen 2029 asti sosiaalimenojen
analyysimallin (nk. some-malli) mukaisella palvelutarpeen kasvuarviolla
korotettuna 0,2 prosenttiyksiköllä. Vuodesta 2029 eteenpäin rahoitusta
korotetaan some-mallin mukaisella ennusteella.
Pelastustoimen
rahoituksen riittävyyttä arvioidaan
Lausuntopalautteissa nousi esille keskeisenä huolena pelastustoimen
rahoituksen riittävyys sekä rahoituksen määräytymisperusteet.
Sote-ministeriryhmä totesi, että sisäministeriön arvion mukaan kunnilta
siirtyvä pelastustoimen rahoituspohja ei kata vuoden 2020 tasossa lakisääteisen
palvelutason edellyttämää rahoitusta. Sisäministeriö on arvioinut alueen
pelastustoimilta kerätyn tiedon perusteella yhteenlasketuksi vajeeksi 79
miljoonaa euroa.
Vastuu pelastustoimen alueen palvelutasosta ja sen edellyttämästä
rahoituksesta on vuosien 2021 ja 2022 osalta kunnilla. Sisäministeriö ja
valtiovarainministeriö arvioivat vielä kunnilta hyvinvointialueille siirtyvän
rahoituksen tasoa suhteessa pelastustoimen lakisääteisen palvelutason riittävään
rahoitukseen.
Rahoitusmallia kehitetään riskikertoimen määräytymistekijöiden osalta
lausuntopalautteen perusteella. Riskikertoimen sisältö määritellään vuoden
loppuun mennessä ja asiasta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Lisäksi
pelastustoimen tarveperusteen pohjana ollutta pelastustoimen
riskiarviointimallia kehitetään pitkällä aikavälillä yhdessä alueen
pelastustoimien kanssa.
Sisäministeriö antaa oman erillisen pelastustointa koskeva tiedotteen
hallituksen linjauksista.
Maakuntaveron
käyttöönottoa valmistellaan
Hallitusohjelman mukaisesti hallitus on käynnistänyt valmistelun
maakuntaveron käyttöönotosta. Maakuntien verotusoikeus valmistellaan
hallitusohjelman mukaan parlamentaarisessa komiteassa vuoden 2020 loppuun
mennessä. Verotusoikeuden käyttöönottoon liittyvät linjaukset, aikataulu mukaan
lukien, tehdään ripeästi komiteatyön päättymisen jälkeen. Hallitus sitoutuu
verotusta ja rahoitusta koskevan lainsäädännön valmistumiseen hallituskauden
aikana sekä sen voimaantuloon viimeistään vuonna 2026. Maakuntaveron
käyttöönotolla ei nosteta kokonaisverotuksen tasoa.
Hallitus tarkastelee kehysriihessä 2022 maakuntien rahoitusta suhteessa
niiden tehtäviin. Mikäli maakuntien verotusta koskevaa lainsäädäntöä ei saada
valmiiksi yllämainitussa aikataulussa, hallitus sitoutuu varmistamaan
maakuntien rahoituspohjan riittävyyden.
Hallitusohjelman mukaan itsehallinnolliset alueet mahdollistavat
vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan
parlamentaarisesti vuoden 2020 loppuun mennessä. Työssä selvitetään, millä
edellytyksin ja mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta voitaisiin
siirtää hyvinvointialueille.
Maakuntaverotuksen valmistelua sekä uusien hyvinvointialueiden tehtävien
laajentamista koskevat linjaukset tehdään samalla aikataululla
parlamentaaristen työryhmien työn valmistuttua.
Sote- ministeriryhmä päätti, että hallitusohjelmassa todettu monikanavaisen
rahoituksen purku toteutetaan ripeästi siten että lainsäädäntö säädetään tämän
hallituskauden aikana.
Voimaanpano
Voimaanpanolakiin on lisätty Länsi-Pohjan ja Itä-Savon sairaanhoitopiirien
sairaaloita ja niiden yhteydessä järjestettyä yhteispäivystystä koskeva
siirtymäsäännös vuoteen 2033 saakka.
Hyvinvointialueiden toiminnan käynnistäisi väliaikainen valmistelutoimielin
heti esityksessä ehdotetun lainsäädännön voimaantultua. Väliaikaisen
valmisteluelimen perustaminen ja toiminta tulisivat vaihtelemaan alueellisesti
sen mukaan, onko alueella nykyisin alueellisia sosiaali- ja terveydenhuollon
yhteisjärjestelyjä. Lainvalmistelussa säännösehdotusta on tarkennettu niin,
että hyvinvointialueilla on mahdollisuus perustaa väliaikaishallinnon tueksi
poliittinen seurantaryhmä. Valtio vastaisi seurantaryhmän kustannuksista.
Hallitus viimeistelee lakiesityksen lopulliseen muotoon lainsäädännön
arviointineuvoston palautteen jälkeen. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa
eduskunnalle joulukuussa 2020. Kokonaisuuden voimaantulo vaatii eduskunnan
hyväksynnän.
Lue lisää:
Lue tiedote Valtioneuvoston sivuilta:
