Hallitus on saanut valmiiksi sote-uudistuksen linjaukset, joiden pohjalta
uudistuksen valmistelua jatketaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden
rakenneuudistuksen lakiluonnokset on tarkoitus antaa lausuntokierrokselle vielä
kesäkuun aikana. Uudistus etenee sekä rakenne- että palvelu-uudistuksena. Palvelujen kehittämistä toteutetaan Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hankkeessa,
jonka rahoitushaku päättyi toukokuun lopussa. Haun tulokset julkistetaan
kesäkuun lopussa.
Aluejako ja
palvelujen integraatio
Aluejako toteutetaan niin, että uudistuksen jälkeen on yksi ja yhteinen
maakuntajakolaki ja maakuntajako, joka toimii sote-maakuntien lisäksi myös
maakunnan liittojen toimialueena ja valtion aluehallinnon aluejakojen pohjana.
Voimaanpanolaissa säädetään maakuntajaosta uudistuksen voimaantullessa.
Perus- ja erikoistasolla sekä sosiaali- että terveydenhuollossa integroidaan
järjestämisvastuu yhdelle järjestäjälle. Nämä palvelut kootaan siten samaan
päätöksentekoon, yhden johdon ja yhden budjetin alaisuuteen, jolloin
järjestäjällä on mahdollisuus toteuttaa palvelut uudenlaisin keinoin
tasapainoisena kokonaisuutena. Näin voidaan parantaa palvelujen saatavuutta,
laatua ja yhdenvertaisuutta sekä kustannusvaikuttavuutta.
Osa sosiaalihuoltoon ja terveydenhuoltoon kuuluvista palveluista ja
tehtävistä kootaan suurempiin kokonaisuuksiin yhdelle tai useammalle
maakunnalle. Sosiaali- ja terveydenhuollon laajan ympärivuorokautisen
päivystyksen palveluista vastaavat 13 maakuntaa. Maakuntien järjestämän
sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja
yhteistyötä varten muodostetaan viisi yhteistyöaluetta.
Uudellamaalla sovellettaisiin sote-maakuntiin pohjautuvaa perusratkaisua
lukuun ottamatta Helsinkiä, joka kaupunkina vastaisi sosiaali- ja
terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisestä, ja HUS-maakuntayhtymää,
jolla olisi laissa säädettyjä tehtäviä. Lausuntokierroksella pyydetään Savon
maakuntien osalta lausumaan kahdesta vaihtoehdosta, joissa Itä-Savon
sairaanhoitopiirin kunnat sijoittuisivat joko osaksi Pohjois-Savon maakuntaa
tai nykyisen maakuntajaon mukaisesti Etelä-Savon maakuntaan. Linjaus tehdään lausuntokierroksen
jälkeen.
Järjestämisvastuu
Sote-maakunnilla olisi vastuu lakisääteisistä tehtävistä, palvelujen
yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä palvelujen tarpeen, määrän ja laadun
määrittämisestä ja tuottamistavoista. Ne vastaisivat viranomaiselle kuuluvan
toimivallan käyttämisestä (julkisen vallan käyttö) sekä palvelujen tuottamisen
valvonnasta.
Lisäksi sote-maakunnille kuuluu vastuu palvelujen lisäksi mm.
ennaltaehkäisevästä sosiaali- ja terveydenhuollosta, koulutus- ja
tutkimustoiminnasta, poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin varautumisesta,
huoltovarmuudesta ja tartuntatautien torjuntaan liittyvistä tehtävistä.
Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalvelut järjestettäisiin tulevissa
maakunnissa, mutta toteutettaisiin lähipalveluina kuten nykyäänkin.
Pelastustoimen
järjestäminen
Pelastustoimen järjestämisestä vastaisivat 21 sote-maakuntaa ja Helsingin
kaupunki. Koska sote-maakunnat vastaisivat sekä sosiaali- ja terveystoimen että
pelastustoimen järjestämisestä alueellaan, voisivat pelastuslaitokset
jatkossakin hoitaa pelastustoimen tehtävien ohella myös ensihoito- ja
ensivastetehtäviä. Pelastustoimi olisi kuitenkin jatkossakin erillinen,
sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa rinnakkainen toimiala.
Järjestämisvastuu
ja ostopalvelut
Sote-maakunnat voisivat hankkia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityiseltä
palveluntuottajalta, jos palvelujen hankkiminen on tarpeen riittävien ja
yhdenvertaisten palvelujen järjestämiseksi sekä tehtävien
tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi.
Ostopalveluina ei saisi hankkia järjestämisvastuun toteuttamiseen liittyviä
tehtäviä ja julkisen vallan käyttöä, ei myöskään sosiaalipäivystystä ja
terveydenhuollon ympärivuorokautista yhteispäivystystä eikä ensihoidon
järjestämistehtäviä. Vastaavin edellytyksin voisi käyttää vuokratyövoimaa.
Kuntien rahoitus
Kuntien tuloja ja kustannuksia siirretään maakuntien toiminnan
rahoittamiseksi arviolta noin 19,1 miljardilla eurolla vuoden 2020 tasolla.
Tämä toteutetaan pienentämällä valtionosuuksia, veromenetysten kompensaatioita,
kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta sekä kunnallisveroa. Verotuksen osuus
olisi noin 13 miljardia euroa. Kunnallisveroa siirretään maakuntien
rahoitukseen alentamalla kuntien tuloveroprosentteja tasasuuruisesti. Tämän
hetkinen arvio on 12,63 prosenttiyksikköä.
Kuntien tuloja ja kustannuksia siirtyy koko maan tasolla yhtä paljon, sen
sijaan kunnittain erot voivat olla suuret. Kuntien talouteen kohdistuvia
muutoksia kohtuullistetaan erilaisin tasauselementein kuntien
valtionosuusjärjestelmässä.
Sote-maakuntien
rahoitus
Sote-maakuntien rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä
osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Ensi vaiheessa sote-maakunnilla ei ole
verotusoikeutta.
Rahoituspohjaa korotetaan vuosittain arvioidulla palvelutarpeen ja
kustannustason kasvulla. Tämän lisäksi sote-maakuntien koko maan rahoituksen
taso tarkistetaan jälkikäteen niin, että laskennalliset kustannukset eivät
erkane todellisista kustannuksista. Rahoituksen tason tarkistukseen sisältyy
myös kustannusten kasvua hillitsevä elementti.
Sote-maakuntien rahoitus on yleiskatteista ja se jaetaan sote-maakunnille
laskennallisten sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien
palvelutarvetta ja olosuhdetekijöitä kuvaavien tekijöiden perusteella. Tämän
lisäksi osa rahoituksesta määräytyy asukasperusteisesti sekä hyvinvoinnin ja
terveyden edistämisen kriteerin kautta. Sote-maakuntien siirtymistä
laskennalliseen rahoitusmalliin helpotetaan siirtymäkauden rahoituksella.
Sote-maakunnalla on lisäksi oikeus saada lisärahoitusta sosiaali- ja
terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos myönnetyn
rahoituksen taso muutoin vaarantaisi niiden järjestämisen.
Sote-maakuntien rahoitusmallia tarkastellaan uudelleen lausuntopalautteen
perusteella.
