Antti Palola jatkaa STTK:n puheenjohtajana - myös hallitus ja varapuheenjohtajat valittiin

12.12.2017

Antti Palola jatkaa STTK:n puheenjohtajana. Hänen kautensa kestää joulukuuhun 2021 asti. Valinnan teki tänään kokoontunut STTK:n uusi edustajisto eikä Palolalla ollut vastaehdokkaita.

Antti Palola (58) valittiin STTK:n puheenjohtajaksi neljä vuotta sitten. Hän on koulutukseltaan merikapteeni ja työskennellyt ennen STTK:ta muun muassa Palkansaajajärjestö Pardian puheenjohtajana ja Suomen Laivanpäällystöliiton varatoiminnanjohtajana.

STTK nostaa edunvalvontansa ja yhteiskunnallisen vaikuttamistyönsä kärkihankkeiksi alkaneella edustajistokaudella työelämälainsäädännön, perusturvan uudistamisen, eläkeasiat, tasa-arvotyön ja hallitusohjelmavaikuttamisen.

Antti Palola painottaa sopimusyhteiskunnan merkitystä muuttuvassa työmarkkinoiden toimintaympäristössä.
- Keskusjärjestöt eivät näillä näkymin neuvottele työehdoista vaan se on liittojen työtä. Työmarkkinatoiminnassa paras tulos saavutetaan pitkäjänteisellä työskentelyllä, ei poukkoilulla tai riitelyllä. Muuttuvissakin oloissa uskon neuvotteluun ja sopimiseen.

Palola varoittaa jatkossakaan poliitikkoja sotkeutumasta työmarkkina-asioihin.
- Sekä lyhyt että pitkä historia osoittavat, että siitä ei seuraa mitään hyvää. Poliitikot hoitakoot oman rootelinsa, työmarkkinajärjestöt omansa. Kumpaakin tarvitaan ja hyvää yhteistyötä, mutta ei katteettomia lupauksia eikä jyrkkää vastakkainasettelua.

STTK:n mielestä työelämää ja sosiaaliturvaa on kehitettävä, mutta järkevästi ja maltilla.
- Työelämän muutos on nopeaa, mutta toimivia rakenteita ei pidä lyhytnäköisesti lähteä hajottamaan.

Myös sopimusjärjestelmän on elettävä ajassa ja sitä on kehitettävä vastaamaan työmarkkinoiden muutoksia.
- Uskon paikallisen sopimisen lisääntyvän, mutta senkin maltilla ja hallitusti. Vähimmäisehdot on turvattava eikä STTK tingi työ- ja virkaehtosopimuksista eikä yleissitovuudesta työmarkkinasopimusten turvaajana, Palola tiivistää. Antti Palolan CV.

STTK:n edustajisto valitsi uuden hallituksen 2017-2021 

STTK:n edustajisto valitsi järjestön uuden hallituksen. STTK:n hallitukseen kuuluvat vuosina 2017-2021 seuraavat henkilöt liitoittain: Kari Ahola (Ammattiliitto Nousu), Jorma Malinen, Juha Kivistö ja Kristiina Lindroos (Ammattiliitto Pro), Juri Aaltonen (Erityisalojen toimihenkilöliitto ERTO), Maija Pihlajamäki ja Päivi Alho (Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty), Paula Aaltonen (Kirkon alat), Ritva Kyynäräinen (Liiketalouden liitto LTA), Johanna Kaihua (Meijerialan Ammattilaiset), Håkan Nystrand (Metsäalan Asiantuntijat METO), Niko Simola ja Heikki Tuominen (Palkansaajajärjestö Pardia), Pekka Kampman (Rakennusinsinöörit ja -arkkitehdit RIA), Juhani Tikkanen (Suomen Erityisteknisten liitto SETELI), Robert Nyman (Suomen Konepäällystöliitto SKL), Johan Ramsland (Suomen Laivanpäällystöliitto SLPL), Silja Paavola, Jaana Dalén ja Merja Ohvo (Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer), Kim Nikula (Suomen Palomiesliitto), Millariikka Rytkönen Anna-Leena Brax ja Pipsa Allén (Tehy) sekä Liisa Halme (Vakuutusväen Liitto VvL).

STTK:n hallituksessa on 13 naista ja 13 miestä. Hallituksen puheenjohtaja on Antti Palola (STTK).

STTK:n hallitus valitsi varapuheenjohtajat ja päätti puheenjohtajan työsuhteen ehdot

STTK:n hallituksen järjestäytymiskokous valitsi varapuheenjohtajat seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Varapuheenjohtajiksi valittiin Millariikka Rytkönen (Tehy), Jorma Malinen (Ammattiliitto Pro), Silja Paavola (Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer) ja Maija Pihlajamäki (Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty).

Hallitus päätti puheenjohtaja Antti Palolan työsuhteen ehdoista. Palkka on 15 000 euroa kuukaudessa. Puheenjohtajalla on puhelin- ja autoetu. Hänellä ei ole lisäeläkettä ja eläkeikä on voimassa olevien eläkelakien mukainen.


***

Puheenjohtaja Antti Palolan puhe STTK:n edustajistossa 12.12. 2017

Arvoisat edustajiston jäsenet!

Kiitän lämpimästi luottamuksesta, kun valitsitte minut jatkamaan STTK:n puheenjohtajana seuraavat neljä vuotta. Tehtävä on minulle samanaikaisesti mieluinen, arvokas ja haasteellinen.

Uudelleenvalintani osuu monella tavoin mielenkiintoiseen taitekohtaan.

Ensimmäiset neljä vuotta STTK:n puheenjohtajana olen neuvotellut, sopinut ja välistä myös taistellut palkansaajien hyvinvoinnin puolesta laman ja lisääntyneen työttömyyden oloissa. Kymmenen vuotta kestäneen talouden alamäen aikana vastakkainasettelu on ollut kovaa eikä ay-liikkeellä ole aina ollut ymmärtäjiä eikä ystäviä, kun olemme puolustaneet jäsentemme etuja.

STTK-laiset ovat olleet Suomen talouden vaikeina vuosina vastuunkantajia. Olemme hyväksyneet äärimaltillisia työmarkkinasopimuksia. Teimme eläkeuudistuksen, joka pidentää työuria ja nostaa eläkeikää. Viimeksi neuvottelimme kilpailukykysopimuksen, joka leikkasi jäsentemme ostovoimaa ja kohteli epäreilusti varsinkin julkisen sektorin pienipalkkaisia naisia lomarahaleikkausten osalta.

Kun samanaikaisesti on seurannut, mitä maan hallitus on kohta kolmen vuoden aikana saanut aikaiseksi, voi kysyä: Tosiaankin: mitä hallitus on tehnyt?

Hallituksen työmarkkinakokemus ja -osaaminen on osoittautunut ohueksi. Ehkä epäonnisin työmarkkinaseikkailu oli pakkolakihanke, joka johti suurmielenosoitukseen Helsingin Rautatientorilla ja jonka seurausta kilpailukykysopimus lopulta oli.

Hallitus on epäonnistunut sote- ja maakuntauudistuksessa. Sote ei etene ja kun valmista ei tule, uudistuksen tavoitteet eli kansalaisten yhdenvertainen kohtelu, valinnanvapauden lisääminen ja kolmen miljardin kustannussäästöt uhkaavat jäädä haaveeksi. Nykyhallituksen puolustukseksi voi sanoa, että eivät aikaisemmatkaan hallitukset soten suhteen mitään saaneet aikaan. Jos se sote joskus tulee, onnistuneen uudistuksen takaa sosiaali- ja terveysalan koulutettu henkilöstö päivittäisessä työssään. Olen ikäväkseni saanut paljon huolestuttavia viestejä siitä, miten henkilöstön mukanaolo valmistelussa takkuaa.

***

Toisen kauteni alkaessa on tunnelin päässä valoa. Talous paranee kohisten ja ennustelaitokset korjaavat jatkuvasti kasvulukuja myönteisemmiksi. Samanaikaisesti ne muistavat heristää sormea ja varoittavat riehaantumasta hyvistä uutisista. Työttömyys on kääntynyt kaivattuun laskuun ja työllisyys paranee.

Kesken olevalla työmarkkinoiden sopimuskierroksella peli on avattu ja palkankorotuksista monilla aloilla jo sovittu. Osa liitoista käy tosissaan neuvottelupöytään vasta uuden vuoden puolella. On toivottavaa saada aikaan sopimuksia, jotka samanaikaisesti vahvistavat palkansaajien ostovoimaa, mutta eivät leikkaa siipiä elpyneeltä talouskasvulta ja kohentuneelta työllisyydeltä, ylläpitävät Suomen kilpailukykyä ja tasapainottavat julkista talouttamme.

Palkansaajakeskusjärjestöt eivät enää istu pöydissä, joissa päätetään suomalaisen työn hinta. Moni pohtii, onko keskusjärjestöille mitään tarvetta. STTK:ssa on arvioitu, että kyllä on ja järjestöä kehitetään itsenäisenä avoimesti, oikeudenmukaisesti ja rohkeasti. Työtä kyllä riittää. Työ- ja sosiaalilainsäädäntö, eläkejärjestelmästä huolehtiminen ja EU-asiat ovat keskusjärjestöjen luontevaan rooteliin kuuluvia asioita myös jatkossa. STTK:lta odotetaan myös painavia yhteiskunnallisia keskustelunavauksia.

***

Juhlimme viikko sitten itsenäisyytemme satavuotista taipaletta. Suomi on monella tapaa hieno ja hyvä maa ja juhlansa ansainnut.

Hyvinvointi ei ole itsestään selvyys eivätkä kaikille suomalaisille rakennetut laajat ja laadukkaat hyvinvointipalvelut ole automaattisia. STTK on työn puolella. Ilman työtä ei nykyistä hyvinvointia kyetä ylläpitämään eikä synnyttämään uutta. Työstä syntyy toimeentulo - ja myös heille, jotka ovat syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella. Työstä kertyvät verot, joilla kustannetaan hyvinvointipalvelut. Työ luo elämällemme merkitystä: se tarjoaa haasteita, onnistumisen elämyksiä, kaveruutta ja yhteisöllisyyttä.

Työelämän muutosvauhti on nopeampaa kuin koskaan ja myös perinteinen sopimustoiminta muuttuu. Tämä kaikki piirtää ison kysymysmerkin koko palkansaajaliikkeelle, edunvalvonnalle ja yhteiskunnalliselle vaikuttamistyölle. Kykenemmekö huolehtimaan palkansaajien edusta parhaalla mahdollisella tavalla – ja mikä se etu on 2000-luvun työelämässä ja ainaisessa muutoksessa?

Työelämän muutos haastaa ajattelemaan, riittääkö tulevaisuudessa edes enää työtä kaikille. Jos ei, miten sitten ylläpidetään ja luodaan hyvinvointia. Jos riittää, miten työ muuttuu ja mitä se meiltä kaikilta ja tulevilta sukupolvilta edellyttää.

Tänään puhutaan paljon digitalisaatiosta, roboteista ja tekoälystä. Ne muuttavat nyt ja tulevaisuudessa aiempaa enemmän ja nopeammin niin työtä kuin työtapojakin. Tässä kaikessa muutoksessa ja myllerryksessä uskon vahvasti siihen, että osaaminen on parasta muutosturvaa. Tästä puolestaan seuraa, että koulutusjärjestelmämme on isojen haasteiden edessä.

Osaamisen varmistaminen on aloitettava jo taaperoiässä eikä siksi kannata olla kauhean huolissaan esimerkiksi älylaitteilla pelailevista pikkulapsista. Peruskoulussa, toisella asteella sekä korkeakoulu- ja yliopisto-opinnoissa on otettava huomioon työelämän alati muuttuvat vaatimukset.

Osaaminen on varmistettava läpi työelämän. Vastuu kuuluu kaikille. Työnantaja ei voi olettaa, että työntekijät pysyvät muutoksissa mukana, jos heille ei tarjota koulutusta. Toisaalta myöskään työntekijät eivät voi vain odotella, että joku tulee sitä tarjoamaan. On myös itse huolehdittava osaamisestaan ja seurattava aikaansa työelämän tarpeiden muuttuessa.

Työn muuttuessa ay-liikkeen on tarkasteltava sitä, olemmeko pääasiassa perinteistä kahdeksan tunnin työpäivää maanantaista perjantaihin tekevän ihmisen asialla. Olemmeko unohtaneet nuoret, jotka tekevät pätkätyötä, kun eivät vakituista työtä saa? Olemmeko unohtaneet itsensä työllistäjät ja yksinyrittäjät, jotka eivät säännöllisen työajan eduista tiedä? Olemmeko tiedostaneet, että palveluyhteiskunta on yhä useammin auki 24 tuntia vuorokaudessa? Olemmeko hävinneet taistelun nollasopimuksia vastaan? Lisääntyykö matalapalkkatyö? - Puolustammeko etuja toisille, mutta emme vaadi niitä toisille? Ajattelemmeko, kunhan minun aikani riittää?

Palkansaajaliike on työelämän suuressa muutoksessa tehnyt edunvalvontaa melko konservatiivisesti. Arvelen, että uusia linjauksia tarvitaan, jos ammattiyhdistysliike haluaa olla tulevaisuuden vaikuttaja.

Meidän on sallittava menestys, mutta samanaikaisesti huolehdittava myös heistä, jotka eivät syystä tai toisesta menesty. Vapaamatkustajia emme hyväksy, mutta filosofia pitäisi olla, että kukin kykyjensä mukaan, kaikille ansionsa mukaan ja kaikista pidetään huolta. Tämä pakottaa tarkastelemaan edunvalvonnan kohderyhmiä aiempaa yksityiskohtaisemmin. Nousukausi on meille mahdollisuus jakaa hyvinvointia tasaisemmin, mutta se voi myös koventaa asenteita niiden ryhmien välillä, joilla menee entistä paremmin ja joilla menee edelleen huonosti. Tällaista vastakkainasettelua pitää ehdottomasti välttää.

Hyvällä yhteiskuntapolitiikalla ja työmarkkinatoiminnalla varmistamme, että kaikilla on mahdollisuudet hyvään elämään. Mutta se edellyttää meiltä kaikilta uudenlaista ajattelua.

***

Tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomiota ajankohtaiseen, laajaa yhteiskunnallista ja kansainvälistä huomioita herättäneeseen asiaan. Kyse on sukupuolisesta häirinnästä, johon liittyvää keskustelua käydään metoo-nimisen kampanjoinnin yhteydessä.

STTK:lla on nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään. Se tarkoittaa, että emme hyväksy minkäänlaista toiseen ihmiseen kohdistuvaa häirintää yksityiselämässä emmekä työpaikoilla. Järjestönä myös toimimme aktiivisesti ilmiön kitkemiseksi.

Työministeri-, sosiaali- ja terveysministeri sekä tasa-arvoministeri ovat kutsuneet työmarkkinajärjestöjen edustajat ensi viikolla tilaisuuteen, jossa keskustellaan työpaikoilla tapahtuvasta häirinnästä. Tavoitteena on saada konkreettisia ehdotuksia toimenpiteistä, joilla hallitus, työmarkkinaosapuolet ja sidosryhmät voivat edistää häirintävapaata työelämää Suomessa.

STTK pitää asiaa esillä osana laajaa tasa-arvon edistämiseen tähtäävää toimintaansa.

***

STTK:ta tarvitaan juuri niin kauan kuin jäsenjärjestöt sen hyväksi näkevät ja luomme liittojemme toiminnalle lisäarvoa.

Uuden keskusjärjestön perustamiseen tähdänneen hankkeen ajettua karille STTK päätti jatkaa itsenäisenä keskusjärjestönä. Uudistimme strategiamme, ja osana sitä olemme päättäneet STTK:n järjestöllisen aseman vahvistamisesta. Tämän perusteella olemme starttaamassa STTK 2020 -hanketta, johon liittyen teemme täällä myöhemmin päätöksiä. Tavoitteena on STTK-perheen jäsenpohjan vahvistaminen.

STTK on vahva yhteiskunnallinen keskustelija ja ennakkoluulottomien avauksien tekijä. Haluamme omalla toiminnallamme vahvistaa suomalaista sopimusyhteiskuntaa. Tavoittelemme yhteistyöllä maailman parasta työelämää ja hyvinvointia. Kannamme vastuuta. Uskon, että kaikkien on helppo nämä tavoitteet allekirjoittaa. Ja kun onnistumme, koko Suomi ja kaikki suomalaiset voivat menestyä.