Jyty: 100 vuotta hyvinvointiyhteiskuntaa rakentaen

29.11.2018

Jytyn 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi
liitolta on valmistunut
255-sivuinen
100-vuotishistoriateos Neuvotellaan,
jonka on kirjoittanut
valtiotieteiden
tohtori Antti Parpola. Kirja julkaistiin
Jytyn 100-vuotisjuhlaseminaarissa 29.11.

Sata vuotta sitten Suomi oli mitä suurimmassa määrin luokkayhteiskunta, eikä edes kuntia niiden nykyisessä muodossa ollut. Suuremmat kaupungit toki tarjosivat asukkailleen joitain palveluja, mutta kunnallisten palvelujen verkko oli ohut ja harva. Kunnallisilla viranhaltijoilla ei myöskään ollut työehtojaan koskevaa neuvotteluoikeutta, sopimusoikeudesta puhumattakaan – eivätkä he edes kokeneet niitä tarpeellisiksi. Kaupunkien harvat virkamiehet olivat yläluokkaa, hyvin toimeen tulevia ammattilaisia, joilla ei järjestäytymistarvetta ollut.

Kunnallinen virkaehtosopimuslaki säädettiin vuonna 1970, joten nykyisen kaltainen sopimusjärjestelmä on ollut voimassa lähes viisikymmentä vuotta. Järjestelmässä on vuosien varrella tapahtunut muutoksia – keskusjärjestöt ja neuvottelujärjestöt ovat vaihtuneet, yleissitovuuden ja paikallisen sopimisen rajat ovat siirtyneet – mutta järjestelmä on pysynyt. Tämä järjestelmä on taannut Jytyn jäsenille, aiemmin KVL:n jäsenille, neuvottelu- ja sopimusoikeuden heidän työtään ja työehtojaan koskevissa asioissa.

Nykyistä järjestelmää edelsi aika, jolloin kunnalliset palvelut ja niitä toteuttavien virkamiesten ja toimihenkilöiden asema olivat aivan erilaisia kuin nykyään. Jotta tätä maailmaa voi ymmärtää, täytyy mennä ajassa taaksepäin aina vuoteen 1917 asti.

Järjestäytymistarpeen loi vasta ensimmäisen maailmansodan synnyttämä inflaatio, joka nosti hinnat kymmenkertaisiksi mutta piti virkamiesten palkat ennallaan. Kun palkka ei enää riittänyt elämiseen, muuttui virkasuhteen ehtojen määrittely ajankohtaiseksi. Jytyn edeltäjä eli Suomen Kunnallisvirkamiesyhdistysten Keskusliitto perustettiin Tampereella marraskuussa 1918.

Hyvinvointiyhteiskunnan puolustajat

Vuoden 1918 sisällissodan jälkeen Suomessa alettiin varovaisesti valaa uudenlaisen hyvinvointivaltion perustaa. Toisen maailmansodan jälkeen hyvinvointivaltio muuttui todellisuudeksi ja se jatkoi kasvuaan 1980-luvulle asti, kunnes kasvu pysähtyi kuin seinään 1990-luvun alussa.

Missään muualla tämä kasvu – ja kasvun loppuminen – ei ole näkynyt yhtä rajusti kuin kunnallisissa palveluissa, jotka aloittivat lähes nollatasosta ja kasvoivat 1980-luvulle tultaessa nykyisenkaltaiseksi yli 400 000 työntekijän palvelukoneistoksi.

KVL:ää ja sen jäseniä voi syystä pitää hyvinvointiyhteiskunnan tuojina kuntiin ja Jytyä nykypäivänä sen puolustajina. Itse asiassa hyvinvointivaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan rinnalle olisi aiheellista luoda uusi käsite, hyvinvointikunta.

Oikeus eläkkeeseen ja lomaan

Sadan vuoden aikana muutos on tapahtunut liiton jäsenten työsuhdeturvassa ja työehdoissa. Perinteisesti julkisen vallan palvelijan kenties keskeisimpänä tehtävänä on ollut taata kuntalaisten tasaveroinen kohtelu kunnissa. Liiton toiminnan alkuaikoina tämä ei kuitenkaan pätenyt virkamiesten kohteluun. Työehdot vaihtelivat kunnasta kuntaan, ja perusoikeudet, kuten oikeus eläkkeeseen tai lomaan, puuttuivat suurimmalta osalta kuntien virkamiehiä.

Oman edun ajaminen oli kuitenkin sääty-yhteiskunnan kasvattamille virkamiehille vaikea ja osin vastenmielinenkin prosessi. Liittoa perustettaessa kunnallisvirkamiehet olivat omissa silmissään ennen kaikkea kuntatyönantajan edustajia, ja vei lähes kolmekymmentä vuotta, ennen kuin liiton jäsenet kypsyivät hyväksymään aktiivisemman neuvotteluaseman. Tämä varovaisuus on ristiriidassa perinteisen ammattiyhdistysliikkeen julkisuuskuvan kanssa, jossa saavutukset perustuvat yleensä joukkovoimaan ja sen käyttöön, työnseisauksiin ja lakkoihin.

Yhteistyökyvyllä tuloksiin

Kunnallisvirkamiesliiton ja Jytyn saavutukset ovat nekin pohjautuneet jäsenkunnan tuomaan joukkovoimaan, mutta ennen kaikkea jäsenistön yhteistyökykyyn. Tässä avainasemassa ovat olleet liitossa alkuaikoina vallinnut virkamiesmentaliteetti ja sen synnyttämät luottamukselliset välit työnantajaan.

1930-luvun alussa kunnissa käyttöön otettu yhtenäinen virkasääntö kesälomineen ja eläkeoikeuksineen on kenties paras osoitus ilman neuvottelu- tai sopimusoikeutta saavutetuista edunvalvonnan tuloksista.

Neuvotteluoikeuden saaminen vuonna 1945 sekä sopimusoikeuden saaminen virkaehtosopimuslainsäädännön myötä 1970-luvun alussa ovat liiton edunvalvonnan merkittäviä virstanpylväitä.

Edunvalvonnassa on käytetty myös perinteisempää joukkovoimaa vaatimusten tukena, vaikka liiton jäsenten lakkoherkkyys onkin kautta aikojen ollut alhainen. Ennen helmikuun 2018 ylityö- ja vuoronvaihtokieltoa ei liitto ollut koko historiansa aikana käynyt yhtäkään laajaa, jäsenistönsä enemmistöä koskevaa lakkoa, vaan lakot olivat olleet alakohtaisia tai paikallisia.

Ay-liikettä tarvitaan edelleen

Itsenäisen Suomen sataa vuotta on luonnehtinut asteittainen siirtyminen vahvasta valtiosta yhä rajatumpaan julkisvallan rooliin, ja toisaalta rajojaan vahtivasta kansallisvaltiosta globaaliin maailmaan. Tulevaisuudessa muutos jatkuu.

Suomalaista yhteiskuntaa koskettavat tätä kirjoitettaessa monet globaalit muutostekijät, joista suurimpina voi mainita ilmastonmuutoksen, edelleen jatkuvan väestöräjähdyksen ja samanaikaisen eläinlajien massasukupuuton sekä tekoälyn vallankumouksen. Näissä oloissa kenenkään on mahdotonta sanoa mihin suuntaan kehitys vie, tai kuinka nopeasti tuntemamme maailma mullistuu.

Mutta edelleen on olemassa tarve ammattiyhdistysliikkeelle, niin globaalisti kuin paikallisesti. Kun Jytyä perustettiin, lyhyen aikavälin tavoitteena oli saattaa inflaation romahduttama kunnallisvirkamiesten palkkaus elinkelpoiselle tasolle. Pitemmän aikavälin tavoitteena oli saattaa kunnallisten virkamiesten työnteon ehdot yhteneväisiksi ja oikeudenmukaisiksi. Ja kun Kansainliiton alainen Kansainvälinen työorganisaatio ILO perustettiin vuonna 1919, sen peruskirjaan kirjattiin samat tavoitteet: turvallisuus, inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus maailmanlaajuisesti kaikille työtä tekeville. Nämä tavoitteet ovat edelleen enemmän kuin ajankohtaiset.

Artikkelin kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori Antti Parpola, Oy Spiritus Historiae Ab.

Lue lisää, katso kuvat ja tutki liiton aikajanaa: